Puuskankoski blogi

Sähkön keskihinta Suomessa on 11,38 snt /kWh( Heinäkuu 2008). Tämä hinta pitää sisällään monia eri kuluja. Sähkön hinta muodostuu kahdeksasta eri tekijästä, kuten alla olevasta kuvasta käy ilmi.

Sähkön hinnan seuranta onkin kuluttajan kannalta melkoisen haastava tehtävä, eikä mistään ei tahdo löytyä yksiselitteisesti paljonko sähkö maksaa milläkin yhtiöllä. Sähkölaskua tutkimallakaan ei käy ilmi mistä kuluttaja maksaa eniten. Tämä asia vaatisi hieman yhtenäisyyttä ja ennen kaikkea slvyyttä. Olisipa vielä hienoa jos kuluttaja voisi sähkölaskun perusteella nähdä, mikä sähkö laite kuluttaa sähköä eniten kotona.

Nykyään energian säästö otetaan huomioon myös rakentamisessa. Myös lähihistoriassa on ajan jakso, jolloin rakentamisessa kiinnitettiin erityistä huomiota talojen lämpövuotoihin. 70- luvun alkupuolella oli niin sanottu energiakriisi ja tällöin luultiin, että öljyvarannot ehtyisivät hyvinkin nopeasti. Tämän seurauksena taloja alettiin rakentamaan erittäin tiiviiksi (pulloiksi). Talo ei siis vuotanut yhtään lämpöä ulos päin, mutta ei myöskään hengittänyt eli tuulettanut tarpeeksi rakenteita. Näistä syistä nykyään monissa talokaupoissa koetaan kosteuden aiheuttamia yllätyksiä.

Tänä päivänä taloja rakennetaan saman periaatteen nojalla eli yhtään lämpöä ei saa mennä hukkaan ja samalla pyritään talojen lämmitykseen käyttämään mahdollisimman vähän energiaa. Niinpä meille onkin syntynyt käsitteitä kuten matalaenergiatalo, nollaenergiatalo ja plusenergiatalo.

• Matalaenergiatalolla tarkoitetaan rakennusta, joka paremman rakentamisen ansiosta kuluttaa korkeintaan puolet normaalin, rakentamismääräykset täyttävän talon tarvitsemasta energiasta.
• Nollaenergiatalolla tarkoitetaan rakennusta, joka tuottaa yhtä paljon energiaa kuin kuluttaa. Idea on kuitenkin se, että rakennuksen tulee tuottaa uusiutuvaa energiaa.
• Plusenergiatalolla tarkoitetaan rakennusta, joka tuottaa enemmän energiaa kuin kuluttaa. Esimerkiksi saksassa voi itse tuottaa energiaa yleiseen verkkoon aurinkopanelien avulla. Tästä on hyötyä sekä itselleen että yhteiskunnalle. Idea on kuitenkin se, että rakennuksen tulee tuottaa uusiutuvaa energiaa.Nollaenergiatalo

NIITTYTUTKIMUS

1. alue:

11 erilaista lajia

- hiirenvirna (vicia cracca)

- voikukka (taraxacum officinale)

- suolaheinä (rumex acetosa)

- vuohenputki (aegopodium podagraria)

- siankärsämö (achillea millefolium)

- niittyleinikki (ranunculus acris)

- valkoapila (trifolium repens)

- niittynurmikka (poa pratensis)

- nurmirölli (agrostis capillaris)

- heinä

- metsälauha (deschampsia flexuosa)

2. alue:

12 erilaista lajia

- heinä

- metsälauha (deschampsia flexuosa)

- timotei (phleum pratense)

- nurmirölli (agrostis capillaris)

- niittynurmikka (poa pratensis)

- siankärsämö (achillea millefolium)

- voikukka (taraxacum officinale)

- koiranputki (anthriscus sylvestris)

- ojakärsämö (achillea ptarmica)

- valkoapila (trifolium repens)

- lehtokorte (equisetum pratense)

- nurmitädyke (veronica chamaedrys)

3. alue:

18 erilaista lajia

- voikukka (taraxacum officinale)

- alsikeapila (trifolium hybridum)

- valkoapila (trifolium repens)

- hiirenvirna (vicia cracca)

- päivänkakkara (leucanthenum vulgare)

- heinä

- niittynurmikka (poa pratensis)

- nurmirölli (agrostis capillaris)

- koiranputki (anthriscus sylvestris)

- metsälauha (deschampsia flexuosa)

- siankärsämö (achillea millefolium)

- lehtokorte (equisetum pratense)

- nurmitädyke (veronica chamaedrys)

- huopaohdake (cirsium helenioides)

- pelto-ohdake (cirsium arvense)

- kastikka-heinä

- niittyhumala (prunella vulgaris)

- heinätähtimö (stellaria graminea)

Niittytutkimus

Kasvitutkimus näyteruutujen avulla

Tällä tutkimusmenetelmällä saadaan selvitettyä kasvilajien lukumäärä, runsaussuhteet ja peittävyys.

Lajiluettelot kertovat lajien esiintymisestä, mutta tarkemman kuvan saamiseksi kasvupaikoista täytyy myös arvioida lajien peittävyyttä ja runsautta.

Tarkemmissa kasvillisuusanalyyseissa kasvilajien osuudet ilmoitetaan peittävyysprosenteilla. Usein käytetään asteikkoa +, 1/2, 1, 2, 3, 5, 7, 10, 15, 20, 30,…90, 95, 100 %, mutta yhtä hyvin peittävyyttä voidaan arvioida myös esim. Norrlinin runsausasteikolla (ympyrä)

Yleisesti käytetty näyteruutukoko on 1 x 1 metriä. Niityllä, jossa lajisto on runsasta ja laikukkaista, voisi käyttää myös 2 x 2 m kokoisia ruutuja. Tässä tutkimuksessa käytettiin 1x 1 ruutuja, joita saatiin 9 kpl (3 työryhmää analysoi 3 näyteruutua). Näyteruudut valittiin satunnaisotannalla (heittämällä keppiä olan yli).

Näyteruutu yksi

Chamaenerium angustifolium, maitohorsma, n. 5 % peittävyydestä

Taraxacum sp. voikukka 2 %

Ranunculus repens, rönsyleinikki 2 %

Equisetum palustre, suokorte, noin 15 % peittävyydestä

Cirsium palustre , suo-ohdake, ohdakkeet n 7 % peittävyydestä

Cirsium palustre, pelto-ohdake

Anthcriscus silvestris, koiranputki, 2 % peittävyydestä

Achillea millefolium, siankärsämö, n. 10 % peittävyydestä

Galium boreale, ahomatara, 1 %

Alchemilla vulgaris-ryhmä, poimulehti 2 %

Leucanthemum vulgare, päivänkakkara 2 %

Veronica chamaedrys, nurmitädyke + %

Angelica archangelica, väinönputki 2 %

Rumex acetosa, niittysuolaheinä 1 %

Poa pratensis, niittynurmikka n. 30 % peittävyydestä

Deschampsia caespitosa, nurmilauha, n. 20 % peittävyydestä

yhteensä 16 lajia

Näyteruutu 2

Alchemilla vulgaris-ryhmä, poimulehti, 25%

Achillea millefolium, siankärsämö, 2 %

Achillea ptarmica, ojakärsämö,15 %

Taraxacum sp, voikukka 2 %

Chamaenerium angustifolium, maitohorsma 3 %

Veronica chamaedrys, nurmitädyke, 2 %

Rumex acetosa, niittysuolaheinä, 2 %

Trifolium repens, valkoapila, 1 %

Vicia cracca, hiirenvirna, 25 %

Hieracium umbellatum, sarjakeltano, 3 %

Poa pratensis, niittynurmikka, 20%

yhteensä 11 lajia

Näyteruutu 3

Phleum pratense, timotei, 4 %

Tanacetum vulgare, pietaryrtti, 10 %

Veronoca chamaedrys, 2 %

Campanula patula, harakankello, +

Rubus idaeus, vadelma, 2 %

Vivia cracca, hiirenvirna, 10 %

Alchemilla vulgaris-ryhmä, poimulehti 20 %

Trifolium pratense, puna-apila, 10 %

Alopecurus pratensis, 30 %

Calamagrostis epigejos, hietakastikka, 10 %

Hypericum maculatum, särmäkuisma, 1 %

Succisa pratensis, purtojuuri, 1 %

Yhteensä 12 lajia

Johtopäätöksiä. Niittyprojekti on onnistunut alueella hyvin. Lajistot ovat vahvistuneet toivotulla tavalla. Monimuotoisuus näkyy lajistossa hienosti.

Maahyönteistutkimus

Kartoitimme yhden yön aikana Puuskankosken alueen maahyönteisiä. Laitoimme ympäristöön 7 kappaletta lasipurkkeja ja upottamalla ne maahan yritimme saada hyönteisiä purkkiin, mutta toisin kävi. Keskiviikko aamuna kävimme katsomassa mitä tuli, lopullinen saalis oli kaksi hämähäkkiä, yksi kovakuoriainen, 3 päästäistä ja sammakko. Päästäisten suuri määrä oli yllättävää tuloksissa ja se viittaa erittäin vahvaan päästäiskantaan tällä hetkellä.

Keinopesäkoe

Keinopesäkokeen tarkoitus oli houkutella Puuskankosken pesärosvoja. Keinopesät rakennettiin vaihteleviin kohtiin: avonainen niitty (2 kpl), lehtometsä (2 kpl) ja joen ranta (1 kpl). Pesät toteuttettiin laittamalla kananmunia kasvillisuudesta rakennettuun keinopesään. Laitoimme savea ja hiekkaa pesän ympärille jalanjälkien saamiseksi. Pesät annettiin olla yhden vuorokauden ajan maastossa. Tuloksena oli että mikään eläin ei ollut koskenut muniin tahi jättänyt jalanjälkiä. Kostea ja sateinen ilma saattoi olla osasyynä siihen että hämärässä hajuaistiin turvautuvat eläimet eivät löytäneet pesiä. Mahdollisia pesärosvoja olisi voinut olla mm. minkki, supikoira, orava ja kärppä.  Lisäksi monet varislinnut ovat usein syynä munien hävikkiin.

Majava tuottaa joko yksin tai isommassa ryhmässä patoja. Ravintona majava käyttää puuta joista se useimmiten syö versot ja silmuja lisäksi majava syö puun kuorta ja vesikasveja. Pesän rakennuksessa majava käyttää vettä hyödykseen sukeltamalla veden alle, ja tekemällä onkalon maahan ja raahaamalla puita kuivalle maalle majava varmistaa että pesästä tulee kestävä. Majava voi kasvaa miltei metriseksi ja painaa 15-25kg. Lähde: http://www.wikipedia.org

Puuskankosken reissulla ei nähty majavia, mutta majavanpesä havaittiin joen alajuoksulla. Pesän ympäristössä oli runsaasti tuoreita jälkiä.

Tämänkertainen blogimerkintä on kokonaan omistettu Puuskaradion lähetyksille, ja niiden julkaisemiseen podcastina:

Eli nyt julkaisen tähän blogimerkinnän yhteyteen kaikki saamani äänitteet .ZIP-pakettiin, jonka pystyt purkamaan vaikkapa 7Zip-purkuohjelmaa käyttäen windows-puolella, kun taas esimerkiksi voit käyttää linux puolella vaikkapa ZIP-ohjelmaa tai esimerkiksi purkaa päätteellä tietyllä komennolla, jota en nyt tässä erikseen ala neuvomaan, sillä internet pullollaan ohjeita kyseisestä aiheesta. Ajattelin alun perin laittaa tiedostot OGG-vorbis muotoon, sillä itse kannatan avoimen lähdekoodin ohjelmia, projekteja, tiedostomuotoja, jne… mutta käytän MP3-muotoa tällä kertaa sen yleisyyden ja tuettuvuuden vuoksi, esim. jos ajatellaan että tiedostot pitäisi voida toistaa yleisimmillä toistimilla kuten divx-soitin, tai vaikkapa kannettava musiikkisoitin.

PS. en saanut tälle palvelimelle siirrettyä .Zip päätteisiä paketteja, koska se on turvallisuus-syistä estetty, joten käytin podcastien julkaisuun omaa palvelintani…
eli äänitiedostot löytyvät kolmen zip-paketin settinä: tästä linkistä

Tämän artikkelin on kirjoittanut: Joni

Ohjelmaan oli merkitty keskiviikolle esitys menneiden aikojen tukkimiesten taidoista paikallisen harrastajan toimiessa showmasterina. Ensin hän kieritti närelenkin nuoresta näreestä. Närelenkkiä käytettiin raudan korvikkeena sitomaan tukit yhteen kun niitä uitettiin. Sotien jälkeenhän rauta oli kortilla sotakorvausten takia. Närelenkki tehdään kietomalla tuoreen näreen latva tukin päähän tehdystä lovesta alkaen koko tukkinipun ympäri.

Mutta sitten varsinaiseen asiaan eli tukin uittoon. Ideana on seista tai juosta tukin päällä kun se vapaasti kelluu vedessä käyttäen apuna sestaa eli n. kaksimetristä rimaa. Tarkoituksena on siis ottaa sestalla tukea vedestä. Tämä voi vaikuttaa helpolta, mutta sitä se ei ole, koska tukki on pyöreä ja voi alkaa pyöriä vedessä. Tukki on myös kastuessaan erittäin liukas. Mutta jos tukkitaiteilun vain osaa, näyttää tukin päällä matkustaminen helpolta. Porukkamme ennätys oli n. viisi sekuntia. Ennätykseen pääsi nimeltä mainitsematon historianopettaja Otavan opistolta.

Koko näytöksen loppuhuipennus oli ehdottomasti koskenlasku tukin päällä. Ennakkovaroitteluista huolimatta laskija ei kastunut tai mennyt Kouvolaan saakka vaan kauniisti rantautui kosken jälkeen. Suoritus vaikutti sitäkin huimemmalta kun mietti että jos tukilta putoaisi, ei lasku olisi välttämättä niin pehmeä kuin kivettömään seisovaan veteen. Vaikka kypärä puuttui, oli pelastusliivit kuten menneiden aikojen tukkimiehilläkin.

Hanna Carita

Jos sattuu melomaan intiaanikanootilla kelpo taipaleen Puuskankoskelta etelään, voi havaita olevansa Vihantasalmella maan suurimman puusillan vaiheilla. Silloin ilman muuta vauhtia melaan! Nimittäin suoraan edessä häämöttää Miekansaari ja saarella Miekankosken kahvila. Kahvilan emäntä Marja Kousalla on tarjolla tosi hyvää kahvia, aivan suurenmoisia omassa keittiössä tehtyjä munkkirinkilöitä, suussa sulavia lusikkaleipiä… Ja ruuat ovat yhtä laatuisia. 
Ja kun on hiukan hengähtänyt, jaksaakin katsella ympärilleen. Oppaaksi paras vaihtoehto on kahvilayrityksen isäntä Tapio Sinkko, joka on hyvin perillä seudun historiasta.
- Meillä on tässä kahta puolen kosket, niin että tämä oli selvä solmukohta tukinuiton aikoihin. Niinpä Mäntyharjun uittoyhdistys rakensi saareen kämpän, ja kämppäemäntä piti huolen siitä, etteivät uittomiehet olleet nälässä. Ja saattoihan kämpässä nukkuakin.
Sinkko tietää kertoa, etteivät uittomiehet olleet Tauno Palon näköisiä, eikä kämppäemäntä, ainakaan viimeisin eli Hilja Paasonen näyttänyt vähääkään Ansa Ikoselta.
Mutta tukkien uitto oli vain yhden aikakauden kuljetusratkaisu. Puu siirtyi kumipyörille, uittoyhdistys puolestaan myi kämpän Mäntyharjun kunnalle ja kunta vuokrasi sen edelleen kahvilayrittäjille. 
Saarella kävijä tietysti piipahtaa kahvilan vieressä sijaitsevassa uittomuseossa. Siellä voi nähdä miten erinomaisesti toimivia ratkaisuja kehitettiin tukkien uittoon ja tukkien käsittelyyn – ja kaikki ne ratkottiin ilman tietokonetta. 

Sirkka-Liisa